OLIPA KERRAN
Ensimmäisenä oli jänis. Kahden tuhannen metrin vuoren rajalla. Minne olet menossa? kysyi ranskalainen tullivirkailija. Italiaan, minä sanoin. Miksi et pysähtynyt? hän kysyi. Luulin, että viittasit minulle, minä vastasin. Ja sillä hetkellä kaikki oli unohdettu, koska jänis juoksi tien yli kymmenen jaardin päässä meistä. Se oli hoikka jänis jonka korvien päässä olevat tupsut olivat savun ruskeat. Ja vaikkakin se juoksi hitaasti, se juoksi elääkseen. Joskus niin voi käydä.
No comments:
Post a Comment